LAIHDUTUS - HUMPUUKKIAKO?

Englantilainen William Banting (1797-1878) tuli tunnetuksi maailman ensimmäisen modernin laihdutusoppaan kirjoittajana niin Euroopassa kuin Amerikassa. Hän ei ollut lääkäri tai ravintoterapeutti, kuten voisi kuvitella, vaan hautausurakoitsija ja puuseppä. Hänen asiakkainaan olivat rikkaat ja kuninkaalliset. Banting oli arvostettu liikemies Lontoossa. Hänen tittelinsä oli muun muassa Undertaker of the Prince of Wales.

Pituutta hänellä oli 165 cm ja painoa 90 kg. Lihavuutensa tähden hän  itse ei  voinut sitoa kengännauhoja. Lihavuus aiheutti myös nivelkipuja, jotka muun muassa estivät häntä kotona kulkemisen portaissa alaspäin. Niinpä hän tulikin portaat takaperin alas puuskuttaen ja hikoillen valtavasti. Kaiken lisäksi häntä vaivasi napatyrä.  Näkö ja kuulo olivat alkaneet huonontua.

Täytettyään 66 vuotta päätti hän, että jotain olisi tehtävä ja niinpä hän alkoi pitkät kävelyretket ja veneellä soutamisen kohottaakseen kuntoaan ja laihtuakseen. Kuitenkin laihtumisen sijaan aktiviteetit lisäsivätkin vain ruokahalua ja sitä kautta elopainoa myös.

Kuinka Banting lopulta päätyi  maailmanmaineeseen yltäneeseen ylipainonhallintaan? Todellinen syy oli kuulon heikentyminen. Banting kävi korvalääkäri William Harveyn vastaanotolla. Tämä kohtaaminen oli käännekohta Bantingin elämässä. Tästä hän kirjoittaa myös kirjassaan ”Letter on corpulence, addressed to the public”, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1863. Korvalääkäri määräsi Bantingille laihdutusohjeena vähentää hiilihydraatteja ja rasvaa ja syödä enemmän proteiinipitoista ruokaa. Tällä dieetillä Banting laihtui 20 kiloa vuoden aikana ja vyötäröltä lähti 12 tuumaa

Tohtori Harvey oli lääkärinä empaattinen ja ajatteli kokonaisvaltaisesti potilaitaan hoitoja määrätessään, mutta miten hän sai yhdistettyä ylipainon kuulonalenemiseen. Hän ajatteli, että läskinvarastoituminen elimistössä vaikutti paineen tavalla kuuloelimiin. Nykypäivänä se on tietenkin omalaatuinen selitys, mutta ehkä antoi enemmän pontta Bantingille karistaa ylimääräiset kilot kuin aiemmin. Harvey oli opiskellut Claude Bernardin uusia tuulia maksan toiminnasta ja aineenvaihdunnasta, joita Harvey sovelsi omiin potilaisiinsa. Hän oli nimittäin muutamia vuosia aikaisemmin oleskellut Pariisissa, missä hän kävi suuren ranskalaisen fysiologin Claude Bernardin luennoilla. Bernard oli aikansa loistavimpia tiedemiehiä, joka muun muassa tutki fysiologisia mekanismeja. Tämä johti siihen, että Bernard kiinnostui myös maksan toiminnoista. Bernard oli ensimmäinen, joka kuvasi, että glykogen voisi varastoitua maksaan. Eläinkokeista oli jo selvinnyt, että puhdas eläinperäinen ravinto ja vähäinen määrä hiilihydraatteja voisi vaikuttaa vähentämään sokerieritystä virtsassa diabeteksessa. Tohtori Harvey veti tästä johtopäätöksen, että pidättyväisyys hiilihydraateista ehkäisee diabetesta ja siksi myös voisi käyttää apukeinona painon hallinnassa.

Bantingin kirja saavutti suuren suosion ja sitä myytiin tuhansia kappaleita. Hän jakoi teosta ilmaiseksi ystävilleen ja tutuilleen mainosmielessä, sillä mikään lehti ei halunnut kirjoittaa siitä, mikä ehkä johtui seuraavasta kriittisestä lausunnosta: ”Minusta tuntuu, että ylipaino ei ole saanut asianmukaista ymmärrystä lääkärien keskuudessa” Lääkäreiden mielestä Bantingin laihdutusopas oli silkkaa humpuukkia. Vaikka lääkärit vastustivat Bantingin laihdutusohjeita, niin suuri yleisö ihastui niihin huomatessaan, että ne toimivat. Kirjasta otettiin useita painoksia ja muun muassa sen käänsi ruotsiksi tohtori Edward Edholm ( Bantings kur mot korpulens”, 3. upplagan, Bonniers, 1880).

William Banting oli epätavallinen laihduttaja siinä, että hänen onnistui pitämään ihannepainonsa. Dieettiohjeet olivat suuressa määrin seuraavat: Vähennä leipää, voita, maitoa, sokeria ja perunaa. Syö mieluiten kalaa ja lihaa, mutta ei lohta eikä läskiä. Vältä olutta, mutta ota mielellään pari lasia punaviiniä päivällisellä. Viimeinen ohje on herättänyt kritiikkiä, mutta kokonaisuus antoi Bantingille toivotun tuloksen.

Kirjassaan Banting kertoo parantuneesta terveydentilastaan seuraavasti:” Kahteenkymmeneen vuoteen en ole voinut näin hyvin kuin nyt. Vyötärönympärys on pienentynyt ja nyt jaksan kävellä portaat ylös ja alas vaivatta sekä hoitaa työni. Napatyräkään ei vaivaa enää. Näkö on parantunut sekä kuulo myös.” 
Tässä tapauksessa on todella merkittävää, että hänen kuulonsa parani. Tohtori Harvey, joka oli korvalääkäri, onnistui selvästikin hoitamaan  huonokuuloisuutta alentamalla painoa!